Terppa! (Kohta multa loppuu tavat tervehtiä!) Olen käyttänyt joka tarinassa eri tervehdys sanaa, joten voitteko ehdottaa mulle niitä? +anteeksi että kuvassa ei ole koivua eikä kahta puuta. Tarinassa seikkaillaan enimmäkseen metsässä. Joten toivottavasti pidät metsästä! Koivu on lempi puulajini! Mikäköhän on tämän tarinan päähenkilön lempi puulaji? Ehkä se selviää tarinassa, eli sitten itse tarinaan!
Inhoan retkeilyä metsässä! Kaikki ötökät syövät ja koko ajan pelkää että joku karhu tulee ja syö minut! Mutta eilen illalla isä sai päähän jostain että koko perhe lähtisi metsään retkelle! Ja tälle hetkellä olen autossa menossa metsään. Isosiskoni Bella ei myöskään tykkää retkeilystä metsästä. Bella oli ottanut ison matkalaukun jonne oli tunkenut kaikki tarvittavat – ja epätarvittavat asiat (tai ainakin isän mielestä ne olivat epäkäytännöllisiä). Äiti ja isä ainakin sanoivat että he olivat ottanut myös minulle kamppeet. Jouduin huijaamaan isää että olin ottanut tämän vihkon mukaan eläinten bongaukseen, vaikka todellisuudessa en.
20 minuutin ajomatkan jälkeen saavuimme metsään. Bella otti hajuveden ja suihkutti sitä joka puolelle. ”Lopeta!” Isä huusi ja lisäsi: ”Haihdutat ihanan metsän hajun!” Bella laittoi taskuunsa hajuveden ja otti matkalaukkunsa. Äiti antoi minulle painavan sammalen vihreän repun. Työnsin sinne vihkoni. ”Missä matkalaukkusi on?” Bella kysyi tomerasti. ”En minä ottanut, otin vain tämän vihkon. Äiti antoi repun”. Vastasin. Bella tuhahti ja lähti pyytämään isältä hyttyskarkotetta. Päätin odottellessani että Bella saa hyttyskarkotettaan kuunnella metsän ääniä. Tai olimme vielä parkkipaikalla joten päätin kuunnella parkkipaikan ääniä. Kuului vain kun Bella laittoi itseensä hyttyskarkotetta.
Vihdoin pääsimme metsään. Isä valitsi polun joka oli 7 kilometriä pitkä. Kävely metsässä oli ihan kivaa, mutta me joutuisimme yöpymään! Yhtäkkiä Bella otti kännykkänsä ja alkoi tekstaamaan kavereilleen. Ei kestänyt kauaa kun isällä oli Bella kännykkä. En päättänyt avata kännykkääni sillä isä suuttuisi. Pidimme pienen evästauon kaatuneen puunrungon päällä. Äiti oli pakannut kaikille juustoleivät. ”IIIIIIK!” Bella kiljui kun hänen kengässä oli muurahainen. Just joo. Bella on 14 vuotias ja pelkää muurahaisia! Kun olimme syöneet eväät lähdimme matkaan. 5 kilometrin kohdalla alkoi tulla pimeää. Isä päätti että leiriytyisimme tähän. Isä ja Bella kokosivat heille teltan ja äiti ja minä nukuttaisiin riippukeinuissa! Kamalaa!
Kun me oltiin saatu riippukeinut laitettua, niin isä pyysi mua ja Bellaa hakemaan puita nuotion rakentamiseen. Metsässä oli pimeää, onneksi Bellalla oli taskulamppu. Kuulin kun tuuli puhalsi niin että männyn oksat heiluivat ja se kuulosti ja näytti karmealta. En huomannut minne Bella oli mennyt. Lähellä olevasta pusikosta kuului rapinaa. ”Pöööö”! Bella huusi. ”Hei, ei saa säikytellä.” Sanoin. Kun me oltiin saatu kerättyä puut niin me lähdettiin isän ja äidin luo. Me syötiin iltapala, ja siirryttiin nukkumaan. Minun riippukeinu oli ripustettu puun väliin. Kömmin riippukeinuun ja siellä oli aika mukavaa! Siinä minä nukuin, kahden koivun välissä.