Pohjaton järvi

Kuva: pixabay! Moikkelis koikkelis! Tiesittekö että olen nähnyt omin silmin pohjattoman järven! Joo, sellainen on olemassa! Sen syvyys on huimat yli 60 metriä (se ei oikeasti ole pohjaton)! Tässä postauksessa kirjoitan pienen tarinan tästä järvestä.Ja olisi ehkä pitänyt tehdä tämä kesällä…Ja pahoittelut lyhyydestä! P.s pohjaton järvi on kaikista kaunein järvi jonka olen nähnyt;D!

Kävelimme kaupungilla olevaa kapeaa tietä. Kaikkialla oli huikeita kauppoja joihin olisin halunnut mennä mutta tänään me emme käyneet niissä. Sillä olimme menossa pohjattoman järven luokse. Kun lentokone oli laskeutunut ja menimme bussiin muistan nähneeni tämän saman järven vilaukselta, se näytti upealta! Minusta on kiva tutustua eri maiden hienoon ja erilaiseen kulttuuriin! Tämän maan kulttuurista pidin erityisen paljon! Äiti huomasi kulman jossa myytiin jäätelöä. Joten tietysti suuntasimme sinne. Se oli hienoin jäätelöpaikka missä olin koskaan ennen käynyt! Jäätelö makuja oli hirveästi. Meille valikoitui: jogurtti, sitruuna ja vesimeloni. En ollut ikinä maistanut vesimelonia! Kävelimme pari metriä eteenpäin kunnes, äiti näki rannalla käytettävät mailat. ”Tuollaiset me tarvitsemme!” Äiti hihkui. Vilkaisin päin kauppaa jossa ne olivat esillä. ”Todellakin!” Minä hihkaisin. Astelimme kauppaan sisään, siellä oli ihanan viileää! Parin minuutin kuluttua tulimme kaupasta pois mailat mukana. Nyt kävelimme pohjattoman järven luo. Järven ympärillä oli kivoja pikku ravintoloita ja joka paikassa pyöri kalkkunoita. Istahdimme kiven päälle ja söimme loput jäätelöistä. ”Kissa!” isä huusi ja osoitti järven lähellä olevaa kissaa. Hiivin kissan luokse ja istahdin alas sen viereen. Kissa tuijotti minua ja minä tuijotin häntä. Annoin käden kissan nenän lähelle ja kissa alkoi haistelemaan sitä. Silitin kissa ja katsoimme yhdessä järven pohjaan. Aurinko alkoi laskea joten lähdimme kapuamaan ylös kohti tosi korkeaa kalliota. Välillä portaissa tuli vastaan maisema tasanne jolloin minä,äiti ja isä otimme kuvia toisistamme. Vihdoin pääsimme ylös kallion päälle. Kallio oli täynnä ravintoloita ja pari kissaa näkyi puiden takana. Jäimme seuraamaan kun musta kissa hyppäsi puuhun ja koitti saada hyönteistä kiinni. Istahdimme alas kallion reunalle ja katsoimme pohjatonta järveä jonka yllä aurinko laski.

4 kommenttia

  1. Hieno ja elävä tarina ja kuvailu onnistui niin hyvin, että voin jo kuvitella pohjattoman järven mielessäni.

    Vastaa

  2. Kiitos ihana vikkeri! Ihanaa kuulla että onnistuin kuvailemisessa:)!

    Vastaa

  3. Oi, onpa ihana teksti! Olet varmasti lahjakkain ikäisesi kirjoittaja, kenet tiedän 💜 Sanotaan vielä kerran, että rakastin tätä tekstiä! <3

    Vastaa

  4. Kiitos paljon Linnea<3! Ihanaa että säkin kommentoit mun pikkuruiseen blogiin (oli pakko laittaa pikkuruiseen, se sopii jotenkin mun blogiin XD)!

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *