Oliivipuu ja tähtitaivas

Heipparallaa! Lomani on loppu! Tänään kokeilen tarina/tekstin pätkää! Tarina on extra lyhyt. Tarina on omistettu Olivialle! Älkää kysykö miksi juuri hänelle. Joo, seuraavaksi tulee ilmassa #2, mutta nyt se saa odottaa. Riittääkö tämä alku höpöttelyksi? Toivottavasti, sillä nyt tarinaan!

Oli ilta, tai yö. En osaa sanoa kumpi. Tähdet loistivat kauniisti taivaalla ja näyttivät vähän timanteilta. Kirkkaan oranssit kukat loistivat pimeässä. En voi käsittää miten joku ei pidä tästä. Viileä tuuli kävi pitkiin vaalean ruskeiksi hiuksiini. Välillä kuulin kun joku kissa naukaisi tai lintu lennähti oliivi puun oksalle. Vilkaisin puhelimen kelloa. Se näytti 23:00. Menin pihalle me ja istahdin lepolassille. Otin lempi kynäni ja avasin vihkoni. Vihkossani oli kirkkaan keltaisia sitruunoita, pinkillä taustalla. Selasin vihkon läpi kunnes löysin puhtaan sivun. Aloin kirjoittaa jatkoa tarinalle ”pinnan alla”. Vieressäni oli iso ja vanha oliivipuu ja taivaalla tähtitaivas. Kyyhkyt lensivät talomme ohi, samalla kun kirjoitin vihkooni. Voisiko ihminen parempaa toivoa?