Heips! Tänään kokeillaan miten tämmöiseltä ilopilleriltä onnistuu surullinen tarina. Toivottavasti et ole kauhean iloisella tuulella, sillä muuten saatan pilata päiväsi.
Tarinan päähenkilö on jotenkin ihanan persoonallinen ja vahva. Nyt itse tarinan pariin!
Jasmine ja Marie olivat parhaita ystäviä. Siitä huolimatta että Marie oli kissa ja Jasmine tavallinen tyttö. Jasmine sai Marien kun hänellä oli kaksi vuotis syntymäpäivät. Marie oli sekarotuinen ja rohkea kissa. Jasmine ei ollut ikinä nähnyt niin upeaa kissaa.
Jasmine heräsi ja vilkaisi Ruotsista tuotua vihreää herätyskelloa. Jasmine oli jo 14 vuotias ja hän sai vasta nyt herätyskellon! Kellon viisarit näyttivät viittätoista vaille yhdeksän. Onneksi oli viikonloppu, koska muuten hän olisi myöhästynyt koulusta. Jasmine suuntasi kohti keittiötä. ”Huomenta!” Hän täräytti kun tuli keittiöön. ”Shhh!” Kuului äidin suusta vihaisella äänensävyllä. Jasmine säikähti, mutta tajusi äidin puhuvan tärkeää puhelua. Jasmine istui ruokapöydän ääreen ja kuunteli äidin puhelua: ”kyllä, kyllä”. ”Tuomme Marien sinne yhdeksitoista”. Jasmine hämmästyi: mihin äiti on tuomassa Mariea? Jasmine lähti pois pöydästä ja suuntasi kohti saunaa, joka oli Marien lempipaikka. Sieltähän Marie löytyi.
Jasmine istahti Marien viereen. Yleensä Marie nakuisi iloisella äänensävyllä ja puskisi hänen kasvojaan, mutta nyt se vain makasi eikä edes raottanut toista silmäänsä! ”Onko kaikki hyvin?” Jasmine kysyi. Kissa naukaisi äänensävyllä jonka Jasmine tunsi olevan ei. Äiti tuli Jasminen viereen ja kertoi:”Marie voi huonosti. Viemme sen tänään eläinlääkäriin.” Jasmine katsoi hetken äitinsä silmiin, ja halasi Mariea. Jasminen silmästä tuli rakkauden kyynel. ”Tiedän että on vaikea viedä Marieta eläinlääkäriin, kun pelkäät että tapahtuu pahin.
Kaikki oli valmista. Marie oli hyvin helppo saada kissan kantokoppaan, vaikka yleensä oli toisin. Siitä Jasmine tiesi että Marie oli hyvin sairas. He menivät autoon. Jasminea alkoi itkettää, jonka Marie huomasi. Marie naukaisi äänensävyllä joka sai Jasminen lopettamaan itkunsa. Jasmine, äiti ja Marie saapuivat etuajassa, mutta eläinlääkäri sanoi että he voisivat tulla. Jasmine otti heikon kissan koristaan ja laittoi sen eläinlääkärin pöydälle. Eläinlääkäri katseli Mariea joka puolelta ja totesi: ”Marien munuaiset ovat lähes tuhoutuneet! Jasmine katsoi kyynel silmässä eläinlääkäriä. Otan vielä verikokeet uudelleen niin näämme paremmin mitä on käynyt. Menimme odotustilaan äidin kanssa ja toivoimme parasta. Eläinlääkäri tuli surullisena ja kertoi että asialle ei voi tehdä mitään. Siinä vaiheessa Jasminelta valui jo kyyneleet paidalle ja niin valui
äidiltäkin. Eläinlääkäri kysyi milloin haluaisimme nukuttaa kissan, ja äiti vastasi: ”ei anneta kissan kärsiä”.
Siinä Marie makasi Jasminen käsivarsilla. Marie tuntui kevyemmältä kuin ennen. ”Teitte oikean päätöksen”. Eläinlääkäri huokaisi. Jasminesta tuntui kun mikään maailmassa ei olisi ennallaan, ei yhteisiä puuhia Marien kanssa, eikä kivoja tarinoita joita syntyi kokoajan. Jasmine oli juuri menettänyt parhaan kaverinsa, sekä ainoan. Jasmine sulki silmänsä, halasi Mariea ja ajatteli että Marien ei ollut sopivaa kärsiä. Kylmä kyynel viilsi pitkin Jasminen poskea. Jasmine päätti että heille ei tulisi uutta kissaa.
Jasmine makasi toivottomana sängyllään. Tumma pilvi meni heidän talon ohi. Siellä varmaan makaa Marie, pilven päällä. Ei kulunut kauan kun alkoi sataa. Jasmine kuunteli silmät kiinni sateen ropinaa ihan hiljaa. Hän ei voinut uskoa miten tässä oli näin käynyt. Yhtäkkiä tavallisena sunnuntai päivänä Marie oli poissa. Jasmine otti lempi runokirjansa, ja luki sitä. Hän törmäsi runoon joka sai väkisinkin kyyneleet valumaan:
Olen avaruuksien kissa,
olen kissa ihmeellinen.
Rakensi teille talon,
jossa rakastetaan.
Olen unien kissa,
olen kissa erilainen.
Tiedän kun on aika jättää jäähyväiset.